Pukin kontista löytyi tänä vuonna Patricia Cornwellin Scarpetta-sarjan uutuus Kuolleiden satama. Tämä on jo 18. Scarpetta ja jokaisen kirjan olen lukenut, monet useampaankin kertaan. Sarjan alkupään kirjat ovat ihan loistavia, niin jänniä, ettei niitä malta laskea käsistään. Mutta ikävä kyllä kirjasarja ei ole parantunut vanhetessaan :( Siinä vaiheessa, kun kirjoissa luovutiin siitä, että Scarpetta toimi kirjoissa kertojana minä-muodossa, muuttui jotenkin kirjojen tyylikin. Tässä uusimmassa minä-muotoon on palattu, mutta valitettavasti muu pysyi ennallaan. Kerronta junnaa kirjan alussa paikoillaan ja henkilöt pohtivat keskenään erilaisia, jopa hieman harhaisilta kuulostavia teorioita kolmannen henkilön käyttäytymisen syistä. Kirjan maailma on jotenkin järkyttävän synkkä ja ihmeellisiä salaliittoteorioita kehitellään milloin mistäkin. Kirjan lopussa tapahtumat etenevät ja rikoksen tekijät paljastuvat, mutta kovin kaukana tässä kirjassa ollaan alkuaikojen Scarpetoista. Pettymys oli siis tämä kirja ja harmittaa, että Cornwell ei tajunnut lopettaa hyvää kirjasarjaa siihen kun kirjat olivat vielä oikeasti lukemisen arvoisia. Seuraavaa Scarpettaa en taida enää jaksaa lukea.
Seuraavaksi siirryin Anna-Leena Härkösen Onnen tuntiin. Siinä oli onneksi kirja, jota ei malttanut laskea käsistään! Pidän kovasti Härkösen tyylistä kirjoittaa ja jaksankin ihmetellä, kuinka hän osaa kuvailla henkilöiden tunteita aina niin tarkkanäköisesti yhdellä lauseella ja uskaltaa kirjoittaa aiheista, joista ei välttämättä uskalleta ääneen puhua. Onnen tunti käsittelee äitiyttä ja sijaisvanhemmuutta. Äitiyden tuntojen kuvaus on jotenkin niin osuvaa. Ja Härkösen huumori uppooaa minuun ihan täysillä. Hihittelin välillä ääneen erilaisia kirjan herättämiä mielikuvia, vaikka aihe sinänsä olikin vakava ja koskettava. Suosittelen lukemaan!
Loppiaisen ajaksi olen säästänyt Liza Marklundin. Tuskin maltan odottaa!
5 kommenttia:
Tästä sainkin inspiksen, että heti kun uusi työ ja sen tuomat pään sisäiset sekoilut rauhoittuvat, minä kipaisen kirjastoon!!!
Marklundit on mulle niitä, jotka on ostettava heti ilmestymispäivänä. Tosin niiden rinnalle ovat nousseet Anna Jansson ja Mari Jungsted, joten vinkkinä ne sullekin. Panttivanki oli hyvä, vaikkakin erilainen Marklund!
Mulla odottelee tuo Härkönen, ensin pitää saada pari muuta joululahjaa luettua.
Ja maanantaina tulee TV1:tä "Ikuisesti sinun", dokkari sijaisvanhemmuudesta. Täytyy nauhoittaa ja liittää tuohon Härkösen yhteyteen.
Hanna-Riikka: Mullakin tuppaa välillä kiireessä unohtumaan kirjaston olemassaolo, vaikka tykkäänkin kovasti lukea. Lukeminen on kyllä kivaa puuhaa!
Tickler: Anna Janssoneita olenkin muutaman lukenut, eikös hän kirjoita niitä Maria Wernejä? Tuo Mari Jungstedt onkin mulle uusi tuttavuus, mutta taidanpa seuraavalla kerralla kirjastossa käydessä napata sellaisen mukaani. Mulla on vielä Panttivanki hieman kesken, mutta on kyllä ollut hyvä tähän mennessä. Taattua Marklundia! Hitsit, luin lehdestä, että tuo dokkari tulee, mutta sitten unohdin sen... Jokohan se meni... Täytyy kurkkia josko se löytyisi Ylen Areenasta.
Hei meillä on sama kirjamaku! Tosiaan viimevuosina on lukeminen jäänyt vähän liian vähälle, tarvitsee ryhdistäytyä :)
Anniina: Mulla jäi myös lukeminen hetkeksi silloin, kun meidän tyttö oli vauva mutta nyt kun saa taas nukkua yönsä, jaksaa iltaisin vähän lukeakin.
Lähetä kommentti