tiistai 24. toukokuuta 2011

Sittenkin vihreät peukalot?

Enpä olisi uskonut vielä viitisen vuotta sitten olevani näin innoissani puutarhanhoidosta! Kerrostalon kasvattina mulla ei ole mitään kotoa saatua mallia kukkapenkkien tekemisestä ja pihan laittamisesta ylipäänsä. Tämän talon ostaessamme pihamaa oli aika onneton näky. Kasa hiekkaa ja oksanpätkiä. Voitte varmaan kuvitella sen piha-ahdistuksen määrän, kun en oikeasti tiennyt mitä ihmettä pitää tehdä, jotta nurmikon saa kasvamaan :D Mutta pikkuhiljaa tätä on laiteltu ja viime kesänä tein ensimmäiset kukkapenkkini.

Voi sitä riemun määrää, kun keväällä huomasin, että viime kesänä istuttamani taimet ja kukkasipulit ovat edelleen hengissä ja pukkaavat uutta vartta sieltä mullan alta!

Takapihalla, talon seinustalla on pionipenkki, josta nousee lupaavan näköisiä varsia. Pioni ei kai välttämättä vielä tee kukkia seuraavana kesänä istuttamisesta, mutta elättelen toiveita edes yhdestä pienestä kukasta. Pionit on niin mun lempparikukkia!


Syksyllä istutetut tulppaaninsipulit näyttävät myös erittäin hyvinvoivilta. Mielenkiinnolla odotan minkävärisiä kukkia noista tuleekaan, kun en sitten yhtään muista minkävärisiä tuli istutettua...


Viime viikonlopun työn tulos on tässä. Talon etupuolelle tehtiin varjossa viihtyvistä kukista perennapenkki. Tuohon kohtaan paistaa ainoastaan ilta-aurinko. Tilasin Viherpeukaloista tuohon valmiin perennapaketin. Erittäin hyvä keksintö tällaisia vasta-alkajia ajatellen! Näytin istutuspuuhissa epäilemättä hyvin asiantuntevalta tavatessani kirjallista istutusohjetta ja pyöritellessäni juurakoita käsissäni. En mene vannomaan, että ne tuli istutettua oikeinpäin :D Aika säälittävältä tuo vielä toistaiseksi näyttää, mutta jospa tuossa jotakin kasvua alkaisi näkymään. Ihan takana keskellä on Kotkansiipi-saniaista ja niiden vasemmalla puolella on Kuunliljoja. Kuunliljojen edessä puolestaan Jalokieloja ja niiden edessä ihan etummaisena on Rönsytiarellaa. Saniaisten alapuolella tuossa penkin keskellä on istutettuna Särkynyttä sydäntä, joka ei osoita vielä mitään elonmerkkejä. Oikealla puolella ylempänä on Lehtosinilatvaa ja oikealla etummaisena Arovuokko.



Ulkona ei siis vielä kukkaloistosta nautita mutta sisätiloissa sen sijaan olemme saaneet nauttia äitienpäivälahjaksi saamastani upeasta hortensiasta. Aivan upea kukka tuokin!



Muutama syreenintaimi ja pionijuurakko odottelevat kuopankaivajaa takaisin työreissultaan ja takapihalle olisi mielessä kivikkoasetelma... Nyt kun tämä puutarhainnostus iski, musta tuntuu, että tälle ei ihan heti loppua näy ;)

Ei kommentteja: