Lipasto tuunattuna

Tyttären huoneeseen ostettiin IKEA:sta 8-laatikon Hemnes-lipasto. Siellä säilytetään leluja, kirjoja, pelejä, piirustus- ja askarteluvälineitä ja kaikenlaisia lapsen tärkeitä tavaroita. Lipasto vetää muuten uumeniinsa ihan uskomattoman paljon tavaraa!

Lipasto on minusta jo sellaisenaan nätti, mutta halusin tuunailla sitä kuitenkin vähän enemmän lastenhuoneen kalusteeksi. Helppo ja nopea tapa tuunailla oli ostaa lipastoon uudet vetimet. Olen jo pitkään ihastellut Ib Laursenin ihania pilkullisia nuppeja ja nyt niille löytyi sopiva käyttökohde :)

En osannut päättää väriä, joten otin monta erilaista. Liiallista sekametelisoppaa niistä ei mielestäni silti tullut, koska nupit ovat kaikki samankokoisia ja saman mallisia ja värit sointuvat yhteen.

Ihan jokaiseen kohtaan ei uutta nuppia riittänyt. En muistanut ostaessani, että nuppeja oli noinkin monta. Ehkä käyn vielä hakemassa noita nuppeja lisää joku päivä, mutta ei tuo lipasto minusta hullumpi ole noinkaan, että osa nupeista on alkuperäisiä.

Lipaston päällä on aarteita. Esimerkiksi nämä äidin vanhat kengät <3

Erään tuolin tarina

Olipa kerran valkoinen pinnatuoli. Se, yhdessä kolmen sisaruksensa kanssa ostettiin 70-luvulla erään nuorenparin  pyöreän ruokapöydän ympärille. Se oli hyvin tyypillinen 70-lukulainen tuoli. Sellaisia näkyi monen muunkin perheen kotona. Palveltuaan uskollisesti lähemmäs kaksi vuosikymmentä, tuoli joutui väistymään varastoon uudempien ja hienompien tilalta. Lämpimässä varastossa se odotteli ja odotteli, kunnes 90-luvun lopulla pariskunnan kummityttö lähti opiskelemaan ja kaipasi opiskelijaboksiinsa tuoleja ruokapöydän ympärille.

Opiskelijatyttö ei kuitenkaan tuolin valkoista, jo hieman nuhraantunutta ulkoasua arvostanut ja päätti antaa tuolille uuden ilmeen. Opiskelijatyttö ei vielä tuolloin ollut löytänyt omaa tyyliään sisustaa ja halusi kaiken, aivan kaiken olevan sinistä. Niinpä myös tuoli sai sinisen asun ylleen. Tuoli ei puhunut mitään, mutta kenties tuumi mielessään, että paremmankin asun olisi voinut itselleen ottaa.

Vuodet kuluivat ja opiskelijatyttö valmistui ja muutti poikaystävänsä kanssa uuteen kotiin. "Tähän kotiin ei mitään vanhoja ja kulahtaneita huonekaluja huolita" tyttö ilmoitti ja jälleen tuoli joutui väistymään uudempien ja hienompien tilalta varastoon.

Jo aikuiseksi naiseksi varttunut opiskelijatyttö meni poikaystävänsä kanssa naimisiin, sai lapsen ja muutti jälleen uuteen kotiin. Tätä kotia sisustaessaan nainen huomasi, että talon makuuhuoneessa kaivattaisiin kipeästi tuolia. Nainen etsi sopivaa tuolia kirpputoreilta, kunnes eräänä päivänä muisti varastoon laitetun vanhan pinnatuolinsa. Pinnatuoli tunsi itsensä ehkä hieman loukkaantuneeksi, sillä varastossa sitä oli kohdeltu kaltoin ja yksi sen pinnoista oli hieman haljennut.

Nainen puhdisti tuolin, hioi sen pintaa ja maalasi sen uudelleen. Tällä kertaa pinnatuoli sai ylleen mustan asun. Asusta tuli ehkä hieman liian kiiltävä, mutta toisaalta noin pitkän varastossaolon jälkeen sen kuuluukin saada loistaa!

Tänä päivänä pinnatuoli palvelee taas iloisena ja uskollisena naisen kodissa. Sillä on tärkeä tehtävä säilyttää öisin naisen ja hänen miehensä sängyn päiväpeittoa ja koristetyynyjä. Lisäksi sille on luvattu, että se ei enää joudu varastoon.

Sohvan tuunausta

Sadekuuron yllättäessä ja pakottaessa sisätiloihin sain vihdoin aikaiseksi vaihtaa istuinosan kankaan siihen puusohvaan, jonka ostin pihakirppikseltä.

Se olikin yllättävän joutuisaa hommaa. Istuinosa oli vain kolmella ruuvilla kiinni ja irtosi tosi helposti. Tytön kanssa yhdessä irrotimme niitit vanhasta kankaasta (äiti sai jälleen kerran yllättyä siitä kuinka kätevä kolmevuotias onkaan jo käsistään, irrotteli niittejä talttapäällä kuin olisi tehnyt sitä hommaa aina!) ja sitten vaan uusi kangas paikoilleen niittipyssyn avulla.

Ja lopputulos on tässä:

Mielestäni raikasti paljon sohvan ilmettä, kun aiempi tunkkaisen vihreä kangas vaihtui raikkaisiin raitoihin. Täältä  näkee sohvan aikasemman ilmeen. Sohva menee loppukesäksi leikkimökkiin ja talveksi tulee tytön huoneeseen sisätiloihin.

Leikkimökinhän pitäisi jo olla tuolla pihalla, mutta firma, josta mökin tilasimme teki meille ihan törkeät oharit  :( Ilmoittivat muutamaa päivää ennen mökin sovittua toimituspäivää, etteivät ehdi mökkiä meille tekemään. Melkoinen pettymys lapselle, joka on odottanut mökkiään jo kuukauden päivät :( Saimme onneksi tilattua sellaisen elementeistä koottavan mökin ja haemme sen tällä viikolla. Ei se varmasti ole yhtä kiva, kuin se aiemmin tilattu mökki, jonka piti siis tulla aivan valmiina tuohon pihaan mutta saapa tyttö nyt mökkinsä kuitenkin. Ehdittiin käydä jo ostamassa verhokankaita ja tavaroita mökkiä varten yhdessä tytön kanssa, niin olishan se ollut aika kurjaa jättää ne varastoon odottamaan seuraavaa kesää.

Löytö pihakirppikseltä

Toissaviikonlopun kauppareissu tuli kalliiksi. Pahaa aavistamattomana lähdin vain pikaisille ruokaostoksille mutta paikallisen ostosparatiisin pihalla olikin pihakirppis, jonne oli saapunut parkkipaikallinen myyjiä. Niinpä minä palasin kauppareissulta ruokakassit ja puusohva peräkontissa. Onneksi kyseessä on lasten sohva, joten pikkunäppärän katumaasturinkin tilat riittivät sen kuljettamiseen. Tuon sohvan ohi kuljettuani nimittäin tiesin, että sitä en olisi voinut sinne parkkipaikalle jättää.

Sohva on oikein hyvässä kunnossa, joten se ei välttämättä vaadi mitään tuunailuja. Istuinosan vihreä kangas ei kuitenkaan miellytä sisustussilmääni, joten se vaihdetaan johonkin raikkaaseen, luultavasti raidalliseen kankaaseen. Hetken harkitsin myös sohvan maalaamista valkoiseksi, mutta totesin, että puun sävy on niin kaunis tuollaisenaan, että se menee pilalle jos siihen alkaa maalia sutimaan. Laitan blogiin sitten kuvia, kunhan kangas on vaihdettu (ja juu... siinä voi kestää, ehkä sitten kesälomalla!).

Sohva on tällä hetkellä tytön huoneessa mutta löytänee lopullisen sijoituspaikkansa leikkimökistä, kunhan se tuonne pihalle saadaan.

Miksi ihmeessä nämä kuvat näyttää omalla koneella ihan teräviltä, mutta blogissa niistä tulee suttuisia?

Tuunattu naulakko (tai oikeastaan tuulikaappi)

Muutimme tämän talon ihan ensimmäisiksi asukkaiksi. Emme siis rakentaneet itse, vaan ostimme valmiin talon. Vaikka talo oli siis muutoin valmis, oli tänne jätetty joitakin paikkoja ilman kalusteita. Kuten esimerkiksi tuulikaappi ja vaatehuone.

Tuulikaapissa oli valmiiksi asennettu alakaapisto kengille ja sen päälle taso penkiksi, mutta seinälle ei oltu laitettu mitään kaapistoja tms. joten se oli aika tyhjän näköinen ja selvästi kaipasi jotakin. Varsinaisesti säilytystilaa ei tarvittu (tai no, voiko sitä oikeasti koskaan olla liikaa?) sillä esim. takeille on kaappi heti oven takana eteisessä, mutta johonkin olisi silti kotiintullessa kiva ripustaa vaikkapa käsilaukku. Mietin pitkään (vain noin 3,5 vuotta, kröhöm) minkälaisen naulakon siihen haluaisin, mutta just oikeanlaista ei löytynyt mistään.

Mitoiltaan ja ulkonäöltään oikeanlainen naulakko löytyi (muistaakseni) Amanda B:n valikoimista, mutta ongelmana siinä naulakossa oli liian heppoiset koukut ja kiinnityssysteemi, joka ei varmasti olisi kestänyt takin tai käsilaukun painoa. Löysin sitten sattumalta yhdestä jo toimintansa lopettaneesta sisustusliikkeestä ihanat hopeanväriset koukut alesta ja ne sopivat minusta hyvin jo olemassaolevaan naulakkoon alkuperäisten koukkujen tilalle. Irroitin myös alkuperäiset kiinnitysjutut irti naulakon takaa ja naulakko kiinnitettiin ihan kunnon ruuveilla seinään. Valkoinen naulakko valkoisella seinällä oli hieman aneemisen näköinen, joten maalasin naulakolle taustan beigellä maalilla. Naulakon päälle liimasin vielä sisustustarran eteiseen sopivalla tekstillä.